maanantai 16. huhtikuuta 2018

hiljaiselon syyt ja seuraukset

Moikka vain pitkästä aikaa.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille. Meillä viikko alkoi jälleen sillä että isi lähti reissun päälle aamulla ja me jäätiin kolmisin kotiin. Tein tuossa viime viikolla instagramissa kyselyä kiinnostaako teitä syyt miksi blogi piti Urhon sairaalakeikan jälkeen hiljaisuutta määrittelemättömän ajan.  Kaikki kyselyyn vastanneet olivat sitä mieltä että olisi hyvä avata sitä miksi hiljaisuutta pidettiin.

Blogi piti hiljaiseloa ihan vain siitä syystä että äidillä meniasi mennä kuppi nurin kokonaan. Liika stressaaminen, huoli Urhon jaksamisesta, toipumisesta ja seuraavat Helsingin keikat tuntuivat olevan liikaa sen lisäksi että piti huolehtia kodista, lapsista ja itsestäänkin edes jonkun verran parisuhteesta puhumattakaan.

Joo kuulostaa tosi hassulta että se olisi ollut vain tuon lastenklinikan reissun syytä miksi pidettiin taukoa mutta kaikki oli kasaantunut jo pikkuhiljaa tähän pisteeseen mitä meillä nyt on tämän mun jaksamiseni kanssa.



Elin ja olin melkein koko alkuvuoden ihan sumussa. Arjesta oli vaikea löytää välillä mitään positiivista. Vaikka olisin nukkunut kuinka paljon aamulla väsytti ihan tautisen paljon. Toisaalta vaikka nukuin vain muutaman tunnin olotila oli sama aamulla. Väsyttin niin ettei edes pannullinen kahvia auttanut. Tuntui kun jokainen päivä olisi vain valunut hukkaan.

Kaikki tämä äidin väsymys näkyi ja näkyy yhä arjessa. Toisinaan oli päiviä että muksut ei tehneet mitään järkevää koko päivänä ennenkun iskä tuli kotiin. Saatettiin ihan hyvin katsoa koko aamu piirrettyjä ja iltapäivällä muksut leikkivät keskenään ja minä nuokuin kahvin kanssa lasten huoneessa. Ja tässä vaiheessa kerrottakoon että kyllä, niiden perustarpeista ruuasta, puhtaudesta ja kuivuudesta oli kyllä huolehdittu. Mutta muuta ei vain jaksanut.

Nyt olo alkaa olla jotenkin kutenkin neutraali. Jaksaa jo ajatella muutakin kun pelkkää päivästä selviämistä. Apua on haettu ja saatu monilta eri tahoilta. Pikkuhiljaa mennään kohti parempaa. Matka siihen on vielä pitkä ja varmasti myös kivinen. Mutta ehkä tunnelin päässä on jo valoa. 

Blogi tulee käsittelemään tästä eteenpäin perusarjen lisäksi hieman henkilökohtaisempia asioita minun pääni sisältä. Vielä en osaa sanoa missä mittakaavassa mutta jossain määrin kuitenkin.

Viettäkää hyvä viikko ja nautitaan tästä keväästä mikä ainakin Seinäjoella on jo hyvässä vauhdissa.

-Laura

ps. Meitä kannattaa lähteä seuraamaan myös somessa

Instagramissa Lauraidakk
Facebookissa Mitäs meille blogi
ja mikäli arki kiinnostaa ihan reaaliajassa meidät löytää myös snapchatissa Lauraidakk nimellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Herättikö tekstini ajatuksia? Kommentit ilahduttavat aina :)