maanantai 16. huhtikuuta 2018

hiljaiselon syyt ja seuraukset

Moikka vain pitkästä aikaa.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille. Meillä viikko alkoi jälleen sillä että isi lähti reissun päälle aamulla ja me jäätiin kolmisin kotiin. Tein tuossa viime viikolla instagramissa kyselyä kiinnostaako teitä syyt miksi blogi piti Urhon sairaalakeikan jälkeen hiljaisuutta määrittelemättömän ajan.  Kaikki kyselyyn vastanneet olivat sitä mieltä että olisi hyvä avata sitä miksi hiljaisuutta pidettiin.

Blogi piti hiljaiseloa ihan vain siitä syystä että äidillä meniasi mennä kuppi nurin kokonaan. Liika stressaaminen, huoli Urhon jaksamisesta, toipumisesta ja seuraavat Helsingin keikat tuntuivat olevan liikaa sen lisäksi että piti huolehtia kodista, lapsista ja itsestäänkin edes jonkun verran parisuhteesta puhumattakaan.

Joo kuulostaa tosi hassulta että se olisi ollut vain tuon lastenklinikan reissun syytä miksi pidettiin taukoa mutta kaikki oli kasaantunut jo pikkuhiljaa tähän pisteeseen mitä meillä nyt on tämän mun jaksamiseni kanssa.



Elin ja olin melkein koko alkuvuoden ihan sumussa. Arjesta oli vaikea löytää välillä mitään positiivista. Vaikka olisin nukkunut kuinka paljon aamulla väsytti ihan tautisen paljon. Toisaalta vaikka nukuin vain muutaman tunnin olotila oli sama aamulla. Väsyttin niin ettei edes pannullinen kahvia auttanut. Tuntui kun jokainen päivä olisi vain valunut hukkaan.

Kaikki tämä äidin väsymys näkyi ja näkyy yhä arjessa. Toisinaan oli päiviä että muksut ei tehneet mitään järkevää koko päivänä ennenkun iskä tuli kotiin. Saatettiin ihan hyvin katsoa koko aamu piirrettyjä ja iltapäivällä muksut leikkivät keskenään ja minä nuokuin kahvin kanssa lasten huoneessa. Ja tässä vaiheessa kerrottakoon että kyllä, niiden perustarpeista ruuasta, puhtaudesta ja kuivuudesta oli kyllä huolehdittu. Mutta muuta ei vain jaksanut.

Nyt olo alkaa olla jotenkin kutenkin neutraali. Jaksaa jo ajatella muutakin kun pelkkää päivästä selviämistä. Apua on haettu ja saatu monilta eri tahoilta. Pikkuhiljaa mennään kohti parempaa. Matka siihen on vielä pitkä ja varmasti myös kivinen. Mutta ehkä tunnelin päässä on jo valoa. 

Blogi tulee käsittelemään tästä eteenpäin perusarjen lisäksi hieman henkilökohtaisempia asioita minun pääni sisältä. Vielä en osaa sanoa missä mittakaavassa mutta jossain määrin kuitenkin.

Viettäkää hyvä viikko ja nautitaan tästä keväästä mikä ainakin Seinäjoella on jo hyvässä vauhdissa.

-Laura

ps. Meitä kannattaa lähteä seuraamaan myös somessa

Instagramissa Lauraidakk
Facebookissa Mitäs meille blogi
ja mikäli arki kiinnostaa ihan reaaliajassa meidät löytää myös snapchatissa Lauraidakk nimellä.

8 kommenttia:

  1. Voimia sulle! Samanlaisia fiiliksia on ollut itsellä pikkulapsiaikaan, vaikka lapset nyt jo isompia. Anna itsellesi lupa pitää löhöpäiviä.. telkkari ja leikkiminen voi olla lapsillekin ihan ok, jos äiti on väsynyt. Äiti lähellä lasteenhuoneen lattialla löhöten on kuitenkin se ihana oma äiti, vaikka välillä vähän väsynyt. Hyvä, että oot pyytänyt apua.. Vie MLL lapsiparkkiin tai pyydä joku kaveri kylään. Kyllä se siitä, ole hyvä itsellesi, ja anna sinulle lupa olla väsynyt ja huolissasi. Ota syliin, pyydä halausta ja juttele puolisolle ja lapsille. Et ole yksin! -Danje

    VastaaPoista
  2. Kauheesti tsemppiä sulle ja koko perheelle! Ite oon kans joskus paininut oman jaksamisen kanssa,ja siksi ajatuksesi kuulostavat tutuilta. Itseäni auttoi se, että elin päivän kerrallaan ja yritin uskoa siihen, että paremmat päivät koittavat vielä. Kirjoitin ylös ja kuvasin myös päivän parhaita hetkiä, ja joskus kun oli oikein huonoja päiviä, katselin niitä. Kannattaa myös ottaa kaikki apu vastaan mitä on tarjolla ��

    VastaaPoista
  3. Rämmimme itsekin talvella alkaneen kataastrofin raunoissa vielä, joten tällä hetkellä omat silmät bongaa näitä selviytymisen teeman blogitekstejä herkästi myös itselle uusista blogeista. Kovasti zemppiä sinnekin. Asiat tuppaavat järjestymään, pala kerrallaan <3

    VastaaPoista
  4. Yhden laulun sanoin: "minä toivon niin sisälläin, että löydät onnesi näin, minä toivon kaikkea hyvää tästä eteenpäin" Mit nyt tulee seurattua somessa, niin vaikutat kyllä kaikista parhaimmalta äidiltä lapsillesi. Kaikista kuvista ja kuvateksteistä tulee tunne, että rakastat ja huolehdit heistä parhaalla mahdollisella tavalla.

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä arkeen. Arvostan, jos kirjoitat syvempiäkin mietteitä aiheesta, elämään kuuluu ylä ja alamäkiä. Toivon sinulle kaikkea hyvää!

    T. Äiti kolmelle

    VastaaPoista
  6. Ymmärrän tämän hyvin! Minä laitoin blogin tauolle syksyllä 2013 kun elämässä alkoivat vaikeudet ja se taukosi 8kk! Jaksamusta! <3

    VastaaPoista
  7. Voimia sinulle ja teille koko perheelle! <3

    VastaaPoista

Herättikö tekstini ajatuksia? Kommentit ilahduttavat aina :)