torstai 29. kesäkuuta 2017

Korvien putkitus pohjola sairaalalla

Keskiviikkona aamuyöllä startattiin kohti Tamperetta ja Urhon putkitusta. Etukäteen ei tainnut kumpikaan stressata millään tavalla tulevaa toimenpidettä. Tuntui kuitenkin aika pieneltä jutulta käydä laittamassa putket ja nukuttaa poika vajaaksi tunniksi, ollaan kuitenkin totuttu siihen että Urhon leikkaukset kestää useamman tunnin ja nukutus on pidempi. 

Saavuttiin paikalle hyvissä ajoin ja ehdittiin etsiä parkkipaikat ja muut rauhassa. Aikaa odotteluun ja leikkausosastolle pääsyyn jäi tunnin verran. Katsottiin piirrettyjä ja käytiin vähän kärryilemässä pihalla. Kello oli kuitenkin lähempänä seiskaa aamulla. 




Leikkausosastolla mentiin heräämöön odottelemaan koko porukka ja hoitajat kävi tarkastamassa esitietoja jotka aiemmin oli annettu. Tavattiin myös anestesialääkäri aka. nukkumatti sekä leikkaava lääkäri. Anestesialääkärinä meillä oli Kari Annala ja leikkaavana Jan Valkila. Pisteet kummallekin lääkärille pienen potilaan huomioon ottamisesta ja hyvästä infosta meille vanhemmille.


Urho kuten muutkin pienet lapset nukutettiin maskilla syliin. Kohtalaisen kauan Urho kuitenkin jaksoi laittaa vastaan mutta lopulta nukahti kunnolla. Pelkäsin tätä tilannetta eniten, millainen huuto pojalta tulee? Meneekö yhtäkkiä ihan veltoksi. Mutta ei, kun anestesia alkoi vaikuttaa nostin poikaa vähän paremmin syliin ja nukahti siihen ihan normaalisti, kuin nukahtaisi kotonakin.

Itse operaatio kesti arviolta 10 minuuttia, ehdin käydä vessassa ja juoda kupin kahvia. Sitten tultiin jo sanomaan että kohta poika varmasti heräilee ja pääsette viereen. Hetken kun odoteltiin niin kuului sydäntä särkevä huuto toisesta huoneesta. Arvasin että hoitaja on ottanut Urhon syliin ja näin oli tapahtunut. Urho ei ollenkaan pidä siitä että vieraat ihmiset koskee kysymättä -huuto alkaa välittömästi. Isin syliin päästyään ja maidon saatuaan rauhoittui lukemaan autolehteä. Talo tarjosi Urholle pillimehua ja hetken vielä makoiltuaan lähtikin Urho jo värkkäämään kaikkia koneita ja laitteita. Totesi että haluaa pois täältä. Lääkäriltä luvan saatuaan lähdettiin jatkamaan matkaa. 


Toisesta korvasta Urholta löytyi märkäinen korvatulehdus ja toisesta alkava liimakorva. Onneksi mentiin ennen Nikon pitkää reissua. Loppupäivästä Urho oli hieman tavallista väsyneempi, nukkui koko automatkan kotiin. Muuten ei olisi huomannut että on käyty vähän operoimassa ellei korvasta olisi valunut märkää aika-ajoin. 

Uskomaton supersankari tuo Urho! Nyt vain jännätään pysyykö putket paikallaan ja toivotaan ettei tulehduksia tule!

-Laura

4 kommenttia:

  1. Niin reipas Urho.♥ Toivotaan että putket pysyy nyt paikoillaan.
    Meillä kans Lumi nukutettu muutamaan kertaan maskilla syliin ja onhan se aikamoista. Joka kerta sitä on jännittänyt ihan hirveesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 💙 mä pelkäsin et menee ihan veltoksi tai jotain. Onneksi lääkärit on Suomessa asiansa osaavia 😍

      Poista

Herättikö tekstini ajatuksia? Kommentit ilahduttavat aina :)