lauantai 3. syyskuuta 2016

ajatuksia tulevasta leikkauksesta.

Lauantai iltaan vähän painavampaa tekstiä.. 
Urhon  epispadian korjausleikkaus lähenee päivä päivältä.
Mitä lähemmäksi tuo päivä tulee sitä enemmän mieleen tulee kysymyksiä ja ajatuksia.
Ajattelin nyt vähän purkaa niitä päällimmäisiä.. 

Päällimmäisenä ajatuksena on se nukutus ja sen riskit. 
Kuinka mä voin ikinä antaa pienen täydellisen poikani nukutettavaksi ja leikattavaksi. 
Miten ihmeessä mä kestän sen leikkauksen, sen ajan kun poikaa leikataan?
Riskeistä puhumattakaan. Itsestään nukutus on jo iso riski, onneksi Uun kummitäti kertoi että on huomattavasti riskittömämpää nukuttaa pieni lapsi kun esimerkiksi vanha mummeli. Ainut että lapsen pitää olla terve.. Hitto meillä vuotaa nenä pojalla ihan kokoajan ja ei saisi edes nuhaa olla.. 
Ensimmäinen nukutus oli helppo kun olin itseki vielä niin shokissa etten kunnolla tajunnut että lapsi todella nukutetaan ja leikataan. Nyt poika on niin paljon isompi että varmasti aistii sen että äitiä pelottaa hänen puolestaan. 
 Yksi päällimmäisistä on oma jaksaminen.
Välillä tuntuu että kotonakin oma jaksaminen on niin kortilla. Nyt pitäisi jaksaa olla vaikeassa tilanteessa kokonaan pois kotoa, ilman sitä kaikkea tuttua ja turvallista. 
Onneksi mulla on ystäviä kenelle voi aina yrittää selventää päätänsä ja luojalle kiitos Niko lähtee mukaan Helsinkiin. Ei tarvitse yksin siellä olla koko aikaa. Vaikka tietysti äidin aika kuluu suurilta osin sairaalalla mutta onpa edes yksi kunnon olkapää mukana.

Lisäksi mua huolestuttaa kuinka Nella pärjää ne muutamat päivät kotona.
Nella ei siis lähde meidän kanssa heti samalla reissulla vaan on mummujen kanssa kotona alkuviikon. Saa sitten elämys matkailla ja tulla junalla. En missään tapauksessa halua et Nella näkee veljeään juuri leikattuna, väsyneenä ja muutenkin huonossa kunnossa.
 Äiti ja isäkään ei taida olla parhaassa kunnossa alku viikolla ja kaikki voimat menee oman jaksamisen kanssa painimiseen ja Urhosta huolehtimiseen. En silti epäile, Nella on reipas tyttö ja pärjää varmasti kun on tutut hoitajat ja tutut kuviot, kerhot ja muut..

Sellaisien asioiden kanssa painin nyt tällä hetkellä.
Kotona pitäisi hoitaa yhtä ja toista ennen lähtöä..
Ehkä me selvitään.

-Laura

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. kiitos kamalasti <3 ehkä tästä hengissä selvitään :)

      Poista
  2. Voimia. Meillä myös lähenee Aadan leikkaus parin viikon päästä. Tytöllä erbin paresis ja korjaavat sitä kättä yt sitten leikkaamalla hernoo pohkeesta ja jalkapöydän sivusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja voimia myös sinulle tulevaan koitokseen <3 :)

      Poista
  3. Jaksamisia ja voimia! <3
    Tuntuu aina niin kamalalta, kun pienellä lapsella on sairauksia tms.
    Ovat he vain niin ihania ja viattomia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos kamalasti <3
      Totta, ottaisin kaiken itselleni jos vain voisin :(

      Poista

positiivisiä tai negatiivisiä ajatuksia? Jätähän kommenttia