sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Urhon imetystarina

Koska imetys on taas syystä ollut pinnalla haluan jakaa teidän kanssa mun ja Urhon imetys tarinan...
Meidän imettäminen ei alkanut aivan normaalisti Urhon sairaudesta johtuen.

Kuten normaalisti urho ei saanut maitoa heti synnyttyään vaan vasta helsingin päässä olivat ensi huikat antaneet kun tiesivät leikkauksen ajankohdan. Ilman ensi maitoa poika ei kuitenkaan jäänyt vaan ne pumpattiin talteen seinäjoella sairaalassa, sain myös pumpun mukaan koska halusin tulevaisuudessa imettää poikaa.

Ensimmäinen viikko urho sai korviketta sairaalassa ja siinä ohessa sen maidon mikä nousi ja sain pumpattua. Määrät oli pieniä, liian vähän siihen ruokahaluun nähden mikä pojalla oli. Tästä syystä tuntuu että koko sairaalassa oloajan poika sai enemmän korviketta kun omaa maitoa. 

Ensimmäisen kerran poika on saanut rintaa vasta viikon iässä kun sairaan hoitaja ehdotti jos kokeilisin imettää sänkyynpäin. Melkoista sirkusta se olikin aluksi koska raskaus oli vienyt meikäläisen kaikki selkä lihakset ja asento imettämiseen oli kaikkea muuta kun ergonominen..

Näin kuitenkin jatkettiin koska tiesin tai luulin tietäväni että maitoa riittää paremmin kun hyvin tulevaisuudessa. Alkuksi pumppasin yöllä ja päivällä mutta ajan mittaan aloin pumpata vain öisin, päivisin imetin aina kun oli tarves...


Tässä ensi kertaa maitoa isin syöttämänä.

Kolme viikkoa kului sekavasti imetyksen kannalta, 
Mutta missään vaiheessa en luovuttanut.
Voi sitä riemua kun vihdoin sai pojan taas syliin ja imettää sylissä.. 

Sairaalasta kun päästiin kotiin täysimetin poikaa ja jännitin nouseeko paino tarpeeksi. 
Neuvolan puntarin mukaan se nousi paremmin kun hyvin. Painoa tuli ja tulee edelleen hyvää tahtia. 
Aluksi tuntui siltä että poika on jatkuvasti syömässä, kirjaimellisesti asuu tissillä, tähän ei ole valittamista mutta haasteita se toi kun kaks veetä piti viihdyttä jatkuvasti. 

Yöt oli alkuun takkuisia ja pian päädyttiinkin siihen että poika saa ennen nukkumaan menoa korviketta pullosta, parempien unien toivossa.. Se helpotti siinä vaiheessa hetkellisesti, poika nukkui kahteen asti jos sai röyhtäistyä kunnolla, aina ei saanut vaan sitten huudettiin useampi tunti putkella. Uskallan epäillä että tuo röyhtäisyn vähyys on peruja siitä ettei poika oppinut sitä heti kun syntyi vaan pystyi röyhtäistä vasta kolmen viikon iässä kun pääsi ränkystä pois. 

 
Pikku hiljaa alkoi tuntua ettei oma maito riitä tuon pojan tarpeisiin. 
Jatkuva stressi kun on yksin vastuussa kahdesta lapsesta, todella huonosti nukutut yöt ja hermoilu siitä oman maidon riittämättömyydestä olivat meille lopulta liikaa ja vähän ennen joulua siirryttiin täyspäiväiseen pullo ruokintaan. Se todella otti oman luonnon päälle, koska olisin halunnut imettää vielä, olisin todella halunnut. Mutta siitä määrästä minkä poika joi korviketta tajusin ettei olisi ollut toivoakaan. Poika joi melkein kaksi litraa maitoa päivässä. Aloitettiin myös kiinteät. 

Imetyksestä jäi kuitenkin positiivinen kokemus, sain antaa Urholle maitoa ne tärkeät ensimmäiset viikot ja useamman kuukauden jaksoin ja pystyin imettämään. 


-laura

2 kommenttia:

  1. Mutta ihanaa että imetys onnistui noinkin pitkään.♥ Ja voi että noita kuvia, onko nämä muruset olleet noin pikkuisia.♥ Liian nopeasti tää aika menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. on ne vissiin joskus olleet aivan sinttejä :( <3 kohta 5 kk poikasia jo! Minnekkä se aika menee :(

      Poista

Herättikö tekstini ajatuksia? Kommentit ilahduttavat aina :)