sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

tää on taas tätä nerokasta ikävää

Viikko yksin kotona.. 
Seinät alkaa kaatua pikkuhiljaa päälle. 
Mihinkään ei voi keskittyä 10 min kauempaa..
Tekemistä on vaikea keksiä..
Voisi pakata mutta kun ei kaikkea vielä voi sulloa laatikkoon

En muista milloin viimeksi olisin ollut tähän aikaan yökkärit päällä
kaikki iltatoimet tehtynä valmiina nukkumaan.. 
Jotenkin helpottaa  ajatus että aika menee nopeammin kun nukkuu. 
Tiistaina on ainut pakollinen meno enää 
ennenkun Niko tulee kotiin. 
Sen jälkeen voikin vain nukkua ja odottaa
Siivotakkin pitää ennen kun Perjantai koittaa. 

Kumpa vaan pääsisi kainaloon ja saisi nukkua hyvät yö unet
Ahdistavaa toisaalta edes mennä nukkumaan
kun tietää että vaikka saisi nukkua
niin herää aamulla ennen 10
ja sitten on taas pitkä päivä odottaa että tulee ilta ja saa mennä maata.

mielessä pyörii myös se yksi ja sama kysymys;
Miksi meiltä otettiin pois vaikka muut sen saa?

Toisaalta eilinen juttelu hetki Eevan kanssa teki hyvää..
Tarvitsisin säännöllisesti sellaisen.
Minulla oli se säännöllisenä mutta sitten..

Minun on isä ikävä sinua ihana <3
Ole reipas siellä kaukana!
Kohta pääset kotiin mun viereen!


-Spaakku- 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

positiivisiä tai negatiivisiä ajatuksia? Jätähän kommenttia