keskiviikko 7. syyskuuta 2011

sellainen kirje.

Isä poikkesi poikansa huoneessa ja totesi sängyn olevan nätisti pedattu ja kaikkialla oli siistiä.

Sitten hän huomasi kirjekuoren pojan tyynyllä. Siinä luki päällä "isälle". Pahalla ennakkoaavistuksella hän avasi kuoren ja luki tekstiä vapisevin käsin:

Rakas isä,

Kirjoitan tätä suurella katumuksella ja surulla. Jouduin karkaamaan naimisiin uuden tyttöystäväni kanssa välttääkseni suuren murhenäytelmän sinun ja äidin kanssa. Jenni on suuri intohimoni ja hän on aivan ihana. Tiedän että te ette olisi hyväksyneet häntä kaikkien hänen lävistysten, tatuointien, hänen tiukkojen prätkävaatteiden takia ja koska hän on niin paljon vanhempi kuin minä, mutta tätä ei tapahtunut ainoastaan intohimon vuoksi vaan myös siksi että hän on raskaana.

Jenni sanoo, että meistä tulee tosi onnellisia. Hänellä on pieni asuntovaunu metsässä ja läjäpäin polttopuita, tarpeeksi koko talveksi. Meillä on yhteinen unelma saada vielä paljon lisää lapsia. Jenni on avannut silmäni kohdatakseni sen todellisuuden, että marihuana ei todellakaan satuta ketään. Me kasvatamme sitä ja käytämme sitä kauppatavarana saadaksemme muilta kommuunimme ihmisiltä niin paljon kokaiinia ja ekstaasia kuin haluamme.

Tällä välin rukoilemme että tiede löytäisi lääkkeen AIDSiin, jotta hän voisi parantua. Hän on ansainnut sen.

Älä huolehdi isä, minä olen nyt jo 15-vuotias ja tiedän kyllä miten huolehtia itsestäni. Tietysti tulen joskus takaisin vierailemaan luonanne jotta opitte tuntemaan kaikki lapsenlapsenne.



Poikasi,

Jussi



Ps. Isä, mikään yllä olevasta ei ole totta. Olen Tommin luona. Halusin vain muistuttaa, että elämässä on pahempiakin asioita kuin koulutodistus, joka on kirjoituspöytäni laatikossa.

Rakastan sinua. Ilmoittele milloin minun on taas turvallista tulla kotiin..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

positiivisiä tai negatiivisiä ajatuksia? Jätähän kommenttia