torstai 14. huhtikuuta 2011

päiväni pelastus

Hei vaan taas! Lupailin tuos aamusta et saatte kummastaki blogista lukea jotai, mut joudun perumaan puheeni koska kuvat mitä mun piti laittaa on vielä kameras ja kamera on Nikolla..

Ensimmäinen päiväni perhepäivähoitajana meni siis loistavasti. Tuo todellakin on se työ mitä haluan tehdä! En voisi paremnaa työtä kuvitella itselleni kuin kolmen pienen lapsen hoitaminen. Ainut asia mikä voi olla tulevaisuudessa miinus tässä on se että työmatka piteni het heittämällä.. Mutta eikö siihenkin totu jossai välissä..
Kotiuduttuani sain kivan puhelin soiton serkulta ja kävin kipasemassa pienen leikkikaverin itselleni kotiin. Viivi siis tuli meille kylähän. Leikin sen kans tovin tuossa leikkikentällä ja sitten matkalla meille löytyi mitä ihanin ja suurin vesilammikko. En voinut sitten olla sydämmetön ja kieltää lasta hyppimästä lammikossa.

video

Hih en ookkaa ennemmi lisänny videota, saas nähdä näkyykö se edes.. Tuhanteen kertaan ladattii softia ja kokeiltii tai siis Nikohan tuon kaiken teki, toivottavasti saatii video oikeaan muotoon..

Jeespoks, oltii Nikon kans vielä illalla heses sikailemas ja syömäs herrosateriaa.. Ei oo kyl enää nälkä, jos edes oli silloo ku mentihi sinne.. Eipä oo tapahtunu sitten mitää erikoosta.. Suihkun kautta ne lähtee maata.. Huomenis ehkä sitten jotai mukavaa. Lupaan keksiä huomiseks jotai oikeesti mielenkiintoosta lukemista..

-Lauraidak

1 kommentti:

positiivisiä tai negatiivisiä ajatuksia? Jätähän kommenttia