tiistai 1. maaliskuuta 2011

paluu mikä-mikä maahan?

Nytkö se on sitten totta? -Vihdoin??
Ollaanko me nyt sitten aikuisia?

Ainakin osa "kriteereistä" täyttyy jo. Joskus keskusteltiin Nikon kanssa aiheesta että milloin on aikuinen. Yhtenä kriteerinä pidettiin sitä että on töitä ja opiskelut saatu päätökseen. Se alkaisi jo olla täytetty. Itse työskentelen määräsikaisella sopimuksella Kivipuron sairas- ja kuntoutuskodilla. Muutama päivä sitten lähetin työpaikan avoimeen toimeen joka on muuten vakitunen työhakemuksen. Pitäkää siis peukkuja! Niko taas aloitti tänään työ harjoittelut Alte visetec nimisessä yrityksessä. Ensin se tekee opinnäytteen ja jos se menee hyvin olisi luvattu jatkoakin sieltä, toivottavasti se vakkari sopimus tulisi sieltä. Niko toimii Vaasan oyllä paistajana joka toimii sivutulona ja hyvänä sellaisena.

Myös omien laskujen ja muiden menojen hoitaminen oli yksi aikuisuuden merkki, yllätys yllätys jo pitkään me ollaan itse maksettu laskut ja hoidettu ruoka ja vaatekulut sekä muut menot. Toki joskus sattuu niinkin mukavasti että vanhemmat tulevat kylään ja tuovat jääkaappiin herkkuruokia. Etenkin äitien ruuat ovat suuressa suosiossa.

Tähän edelliseen viitattuna; omistamme kaksi autoa joista huolehdimme itse, maksamme siis kaikki vakuutukset ja muut huollot yms yms. Auton omistamista pidimme tavallaan rajapyykkinä aikuisuuteen.

Niko kertoi että aikuisuuteen liittyy myös se että osaa pitää kodistaan huolta. Aluksi se tuotti vähän hankaluuksia, kun olin niin kauan asunut kotona ja äiti oli tehtyt käytännössä kaiken mutta nyt siihenkin on tullut iso muutos. Saan siis pidettyä kodin siisinä ja järjästyksessä.

Onneksi asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia. Laskut jotka postilaatikkoon tippuvat tulevat usein kaikki aina samaan aikaan. Sitten maksetaankin melkeen koko tilin edestä laskuja ja vuokraa sekä käydään kaupassa. Onneksi meitä on kaksi tienaamassa niin ei ole sitä ongelmaa että rahat loppuisivat.

ollaanko nyt sitten niinkin aikuisia? Ainakin kun pieneltä serkun tytöltä kysyy niin sieltä tulee vastauksesti tee sä aikusten juttuja nii mä teen lasten juttuja :D <3

Asia joka tässä "aikuistumisessa" naurattaa on lähinnä kun seuraa toisten kanssa eläjien elämää. Keskenkasvuidet pikkutenavat kuvittelevat olevansa niin niin aikuisia kun muutetaan omaan kotiin ja eletään ilman äitiä ja isää. Mutta totuus on lähinnä se että vanhemmat maksavat ruuat, laskut ja vuokrat. Vaikka KELA maksaisi tukia ne rahat menee lähinnä kaljan ostamiseen ja muihin muka tärkeisiin menohin. Sitten vaihdetaan jossain vaiheessa vaiheeseen kyllä minä kaikki maksan, ja mennään itkemään sossuun tai muualle etten voi maksaa laskuja tai muuta koska ei ole rahaa kun en käy töissä missään. Sitten eletään siinä toivossa ja uskossa että näin eletään oikeaa elämää, että kaikki annetaan hopeatarjottimella eteen ilman että tarvitsee tehdä yhtään mitään sen rahan eteen mitä on.

Tälläisiä ajatuksia meillä siis tänään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

positiivisiä tai negatiivisiä ajatuksia? Jätähän kommenttia