torstai 10. maaliskuuta 2011

on maailmassa monta ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa

hoivoi! Tänään olis taas työyö. Jota jatkuu kolme yötä ja sitten olisi muutama vapaa. jotenki mua ei vaa yhtää huvita mennä. Tai en jaksa mennä. Nyt ku oon paininu näiden asioiden kanssa tässä pidempään musta on alkanu tuntua ettei tuo hoitotyö olekkaan mun juttuni. Haluaisin tehdä työkseni jotain sosiaalipuolen hommia, eli en siis kuitenkaan vaihtaiai aivan kokonaan alaa. Vain tuonne toiselle puolelle. Ehkä tämä myös osasyynä miksi hainkaan sinne kouluun. Olevinaan tuo työ mitä nyt teen on niin henkisesti raskasta ja kuten läheisimmät tietää mun pää ei ehkä oo niin hyväs kunnos ku voisi ulospäin kuvitella. Tuohon työtön liittyy niin paljon kaikkia ikäviä asioita, vain sairaita ja kipeitä ihmisiä jotka ei voi hyvin. Pitäisi aina jaksaa olla reipas, auttavainen ja hymyilevä hoitaja. Entäs sitten jos musta ei olekkaan aina siihen? Saa kai hoitajillekin olla huonoja päiviä? Aina ei vain viitsisi hakea sairaslomaa jos alkaa tuntua siltä ettei jaksa enään päivääkään, sitten vain töissä purraan hammasta ja yritetään hymyillä ettei itku tulisi.

Toinen iso suuri asia mikä mua töissä ahdistaa tai pelottaa tai jotain on tuo kuolema. Minä kun kuitenkaan ole nähnyt vainajaa kun vain sen kerran. Olen toki istunut yö tolkulla kuolevien ihmisten vieressä ja pitänyt kädestä kiinni, toivonut että saisivat rauhassa nukkua pois. Mutta tässä nyt pähkäiltyäni en ollenkaan ole keksinyt mikä siinä on se, miksi se mua niin ahdistaa. Onko se sitten se että se on niin lopullista ja siitä ei enään ole paluuta takaisin? En kuitenkaan usko että se liittyy (kai) siiten vainajan laittamiseen/kuolleen kohtaamiseen. Vaikkakaan se haju ei ole kovin miellyttävä, tuskin se on se että siihen pitää koskea. Ei varmaankaan ne silmät jotka katsovat vain tyhjyyteen. Eihän se nyt aivan jokapäiväinen asia olekkaan, mutta silti suuri osa meidän elämää sekä työmaan arkea. En vain keksi miksi se asia pelottaa.

Onhan se työn tekeminen myös mukavaakin, toisinaan. Silloin se on hyvin mukavaa kun sattuu sellaisia työvuoroja että kaikki saa tehdä omalla painollaan ja silloin usein kaikki tulee vielä tehdyksi paremmin kuin hyvin. Jos sattuu hyvä työporukka vielä siihen vuoroon. Tottahan se on aina mukavaa kun saa kiitosta siitä vanhuksilta ja muilta esimerkiksi omaisilta kuinka hyvä hoitaja on ollut ja kuinka he ovat tyytyväisiä. Silloin sen aina muistaa kuinka tärkeää työtä tekee. Ja kuinka oikeasti auttaa toisia.

Tärkeää työtähän tuo on mitä mä nyt teen. Ainut vaan että oonko mä sitten sinne se oikea hoitaja? Olenko minä se oikea hoitaja hoitamaan niitä ihmisiä siellä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

positiivisiä tai negatiivisiä ajatuksia? Jätähän kommenttia