Elämäni pisimmät 10 minuuttia

Sunnuntain ruokakauppailu sujui vähän liian hyvin alkuunsa. Muksut ei kamalasti aiheuttaneet lisätekemistä vaikka kummallakin oli pikkukärryt. Viimeisiä vietiin kaupassa ja valittiin kynttilöitä kun Nella tuli kysymään joko mennään.

" missä Urho on"
"tuossa viereisellä käytävällä"

Eipä ollut. Ei muutakun etsimään. Ajattelin että herra on siinä sitten seuraavalla tai tullut takaisin isän luokse. Ei näkynyt ei kuulunut. Muutaman minuutin jälkeen minut valtasi ihan pikkuinen pakokauhu, sydän jätti lyöntejä välistä. Missä hemmetissä se poika on?

Lähdettiin välittömästi Nikon kanssa kävelemään erisuuntiin käytävää. Minä suoraan infoon kysymään josko joku olisi poikaa nähnyt ja pyytämään kuuluttamaan että meillä on liian vilkas kaksivuotais kateissa.

Lähdin takaisin etsimään Urhoa. Toivoin että poika on mennyt vain piiloon eikä esimerkiksi lähtenyt ulos. Tässä vaiheessa olin jo oikeasti paniikissa. Kiertelin Nellan kanssa pitkin Cittarin käytäviä, näytti etsivän meidän ukkoa pari myyjää ja vartijankin näin eka kertaa ikinä kaupassa.  Olin jo ihan valmis lähtemään katsomaan ulkoa jos olisi sinne mennyt. Viimeinen kierros käytävän välistä ja sitten näin tutun kumppariparin vaaterekin takaa. Meinasi tulla itku kun Urhon näin. En edes osannut torua lasta. Isi hoiti sen asian sitten kun sain sen soitettua paikalle.

Urholla on onneksi tapana ottaa kamalat huutoraivarit jos joku ihan vieras koskee. Laskin sen varaan että kukaan ulkopuolinen ei olisi huomaamatta saanut poikaa vietyä. Jessus että säikähdin! Tästä eteenpäin Urholla ei ole lupa kuljettaa pikkukärryjä kaupassa vaan herra matkustaa normaalissa kärryssä juuri siinä paikalla missä pitääkin.

Eipä oo mun elämässä 10 minuuttia ikinä tuntunut noin pitkältä ja toivottomalta. Mihin ihmeeseen mä tuon kanssa juodun. Ei ollut ihan ensimmäinen kerta kun Urho menee vähän piiloon.

-Laura

paperihääpäivä

Otetaas takaisinheitto parin vuoden päähän, meidän hääpäivään..

Tänään 10.10 vietetään meidän kaksivuotis hääpäivää. Sanottiin Nikon kanssa tahdon tasan kaksi vuotta sitten Seinäjoella Lakeuden Ristissä. Ollaan vähän huonoja juhlimaan kaikkia juhlia ja kumpikaan ei nauti siitä että ollaan suuren yleisön edessä. Saatika että pitäisi vielä puhua. Tässä samassa rytäkässä meni silloin Urhon ristiäiset ja Nellan kaksivuotis juhlat. Päästiin kolmet kekkerit samalla kakulla.

2009

Juhlien piti olla yllätys melkein kaikille vieraille, lukuunottamatta mun isää ja Urhon kummitätiä Tiiaa. Ajatus oli hyvä ja kaikki eteni suunnitellusti aina Urhon syntymään ja Helsingin keikkaan asti. Pakko oli alkaa kertoa muillekkin. Usean sadan kilometrin päästä ei paljon asioita hoideltu. Loppuviimein ei tainnut olla kuin ihan kourallinen ketkä ei tienneet että ollaan menossa naimisiin. Olivatpa äiditkin hankkineet mulle kukkakimpun ja Nikolle vieheen.


Tunnelmallisinta hääpäivänä oli varmstikin se kun vieraat lauloivat meille kotona yllätyksenä Akselin ja Elinan häävalssin. En muista hetkeen itkeneeni niin aidosti. Muistelen sitä yhä.

2017

Tänään kaksi vuotta tahtomisen jälkeen rakastan miestäni vähintään yhtä paljon kun tuolloin. Ollaan kuljettu kahden vuoden aikana melkoista vuoristorataa. On ollut hyviä, tosi hyviä ja tosi huonoja hetkiä. Mutta kaikesta me selvitään yhdessä. Niinhän me luvattiin.  En voisi kuvitella parempaa aviomiestä itselleni saatika isää lapsilleni. Pysythän rakas aina tuollaisena? Rakastan sinua!

-Laura

Tervetuloa syksy: 4 vuotiaan prinsessa kemut

Moikka kaikille!

Tämä postaus kuuluu Blogisisarten tervetuloa syksy -postaus sarjaan.
Meillä Nellan synttärit on aina olleet varma syksyn merkki, niin myös tänä vuonna. Luonto näyttää syksyiseltä ja äiti on viimeistään tässä vaiheessa kaivanut villasukat kaapin perältä. Muutama tuikkukin on saatettu jo ehtiä polttaa. Aina synttäriviikonlopun jälkeen voi äiti alkaa suunnitella joulua ja kaikkea siihen liittyvää. Näin tulee varmasti käymään myös tänä vuonna.

Meillä on vietetty tänään ihanan neljävuotiaan neidin synttäreitä prinsessateemalla.
Meidän rakas esikoinen on siis tänään kokonaiset neljä vuotta vanha. Aika rientää ihan kammottavaa vauhtia. Katselin eilen kyynel silmässä kuvia laitokselta ja muistin jokaisen hetken kun eilisen. Tänään tuo maailman kaunein prinsessa on siis jo neljä vuotta.

Koska synttäreiden teema oli prinsessa ja Nellalta kysyttäessä kaiken piti olla pinkkiä. Ei siis auttanut kun hankkia kaikki koristeet ja tarjottavat pinkkinä, vaaleanpunaisena ja valkoisena. Lahjatoiveet olivat myös tosi selvät., lisää prinsessajuttuja ja potkulauta. Selvä homma. Meillä on nyt paljon uusia kaulakoruja, helmiä, prinsessapalapelejä sekä aiheeseen sopivia vaatteita. Potkulauta taitaa löytyä paketista huomenna, kiitos ihan loistavan kummienon!!

Miltä meillä sitten tarjottavat ja koristelut näytti.

Aikapulan vuoksi helppoa ja maistuvaa herkkua suoraan kaupan hyllystä. Tietty prinsessakeksejä, Doriksiaa ja lasten herkkuja raffeleita. Suolaisena meillä tarjottiin kolmioleipiä sekä makaronisalaattia. Kakut on tietysti tehty itse, tai minä tein juustokakun ja lasten täti kermakakun. Tällä kertaa täti ylitti itsensä. Olivat salaa suunnitelleet Nellan kanssa kakun ja minä autuaan tietämättömänä odotin millainen herkku-unelma sieltä tällä kertaa olisi tulossa. Oi että!

Edellisen Tervetuloa syksy -postauksen voit lukea Käsintehtyä ja kaunista blogista. Pääset lukemaan postauksen syksyisistä leikkiherkuista  !! tästä !!

Huomenna postausvuorossa onkin Katarimaria ja neulepanta. Blogiin linkki !! tässä !!

Kaikki postaukset listattuna löytyvät !! tästä !!

Meillä jatketaan juhlia vielä huomenna. Kiitti ja kuitti. Ensi yönä nukutaan varmasti paremmin kuin edellisenä. 

-Laura

Mitä ihanaa kirpparilta

Maanantaina pitkästä pitkästä aikaa kävin eilen kirpparilla noin niinku ostajan roolissa. Mukaan tarttui ihan muutama kiva juttu. Super edullisesti NOSHia, Nellalle mekkoa henkka maukalta ja pitkään hankinta listalla olleet reino kengät Nellalle.

Noshin 110/116 koon paita odottamaan että Urho kasvaa 2€

27 koon reiskat Nellalle 4€

Henkka maukan hame Nellalle 2€

Pitäisi alkaa päivittää lasten vaatteita, tai oikeastaan alkaa ostamaan valmiiksi seuraavia kokoja. Nyt niillä on käytössä Urholla 92/98 (104) ja Nellalla vähän vaihtelevasti (104) 110/116
Helpottaa kun pakkaa 104 vaihtokamat mukaan mitkä sopii kummallekkin kun sama koko käy.

-Laura

Voihan maanantai

Viikon vaikein aamu ja pisin päivä, se maanantai. Kaikkia kiukuttaa ja kaikki on huonolla tuulella. Äitiä väsytti vielä viikonlopun riennot ja kahvikaan ei meinannut pitää hereillä. Näin ainakin meillä. Päivä oli oikeasti yhtä hampaiden kiristelyä ja takkua kaikkien kanssa. Mistään ei meinannut tulla yhtään mitään ja tekemistäkin oli vaikka kuinka. Muutaman kivan asian löysin tästäkin maanantaista onneksi...

Tämän maanantain positiivisiä juttuja, asioita jotka sai hymyilemään oli mulla tänään seuraavat.

1. Lapset heräsi ihan itse ja kumpikaan ei itkenyt ja valittanut aamulla ensimmäiseen tuntiin. 
2. Sain kun sainkin tehtyä lounasta joka maistui kaikille ja lapset söi uskomattoman hyvin. 
3. Iskä pääsi lounaalle koulutuksesta. 
4. Puhuin ystävän kanssa pitkän puhelun ja se tosissaan lämmitti mieltä. 
5. Niko tuli ennen neljää kotiin, tarvitsin tässä vaiheessa breikkiä kaikelta kiukuttelulta. 
6. Kirpparikierros ja ne kaikki löytöt. 

Tänään pääsen vielä toisen ystävän luokse kahville illalla jahka saan mukelot nukkumaan.

Onneksi tästäkin maanantaista löytyi positiivisiä juttuja.

Rauhallista ja miellyttävää viikkoa juurikin sulle! 

-Laura